Oppiva järjestelmä ei voi kantaa virkavastuuta

Suomen hallituksen esitys julkishallinnon automatisoinnista ja erityisesti oppivien järjestelmien rajaaminen pois siitä on herättänyt kiivasta keskustelua asiantuntijapiireissä. Voidaanko oppivia järjestelmiä käyttää julkishallinnon päätöksenteossa vai ei? Jos voidaan, millä ehdoilla?

Oppivalla järjestelmällä tarkoitetaan tekoälyratkaisua, joka opetetaan soveltuvalla materiaalilla tekemään päätelmiä tai päätöksiä. Se ei siis seuraa ennalta määritettyjä sääntöjä, vaan toimii ja tekee johtopäätöksiä itsenäisesti omaksumansa tiedon pohjalta.

Useimmat asiantuntijat arvioivat, että oppivat järjestelmät voisivat tehostaa erittäin paljon julkishallinnon toimintaa. Niiden avulla ihmiset voisivat keskittyä erikoistapauksiin, kun oppivat järjestelmät hoitaisivat valtaosan rutiinipäätöksistä.

Suomessa julkisen vallan käyttö perustuu kuitenkin aina lakiin. Jotta virkamiehet noudattavat varmasti lakia, heille on määritetty virkavastuu: he ovat henkilökohtaisesti vastuussa lain noudattamisesta.

Oppivalle järjestelmälle virkavastuuta on vaikeaa, ellei mahdotonta määrittää. Tämän vuoksi vaihtoehtoina on olla käyttämättä oppivia järjestelmiä tai määrittää niille sopiva ”syntipukki”, kuten jonkin viraston ylijohtaja.

Lainsäätäjä ei näytä innostuvan syntipukkimallista, jossa siis järjestelmän tekemistä virheistä rankaistaisiin asiasta muodollisesti vastuussa olevaa virkamiestä. Tämä ei kuitenkaan voi mitenkään seurata jokaista järjestelmän tekemää päätöstä ja arvioida niiden lainmukaisuutta, vaikka hän olisi vastuussa virheistä. Jos virkamies kävisi jokaisen päätöksen läpi, niin ainakaan tehokkuus ei paranisi.

Jos hallintopäätöstä ei ole tehty lain mukaan, sitä ei ole oikeasti olemassa. Siksi lakeja pitää muuttaa, jos oppivia järjestelmiä halutaan käyttää julkishallinnossa. On määritettävä, kuka vastaa järjestelmän tekemästä päätöksestä ja mitä asioita voidaan antaa koneiden päätettäväksi ylipäätään. Lakien muuttamiseen menee aikaa.

Oppivien järjestelmien potentiaalin ymmärtävänä veronmaksajana taas olen harmissani hukkaan menevistä mahdollisuuksista. Oppivien järjestelmien mahdollisuudet juuri yksinkertaisten päätösasioiden tekemisessä ovat valtavat.

Oppiva järjestelmä kykenee huomioimaan lait ja asetukset, myös eri maiden, jos organisaatio toimii samaan aikaan monissa maissa. Ihmisen kyky huomioida kaikkia tiettyyn päätökseen vaikuttavia seikkoja ylittyy jo melko yksinkertaisessa toimintaympäristössä. Oppiva järjestelmä voi huomioida kaiken ja puurtaa väsymättä vuorokauden ympäri.

Julkishallinto joutuu selviämään ilman oppivia järjestelmiä mahdollisesti vielä vuosia, kunnes keksitään tapa sovittaa lait ja ratkaisut yhteen. Sen sijaan yritysten ei kannata jäädä odottelemaan. Asiaa ei mielestäni kannata ajatella mustavalkoisena joko-tai-tilanteena.

Hyvällä tekoälyn hallintamallilla ja sopivalla ihmisen suorittamalla valvonnalla voidaan saavuttaa sekä tehokkuushyöty että varmistaa päätösten oikeellisuus ja selkeyttää vastuukysymyksiä. Tekoälyn hallintamallista voit lukea lisää sivuiltamme.

Helpoin tapa pitää parhaat asiantuntijat talossa on ikävien rutiinihommien ja tarpeettoman nysväämisen vähentäminen. Tässä oppivat järjestelmät ovat paras mahdollinen apuväline.